perjantai 21. marraskuuta 2014

Käsityömessujen jälkimainingeissa Onionia

Kävin sunnuntaina kädentaitomessuilla kohta 9 vee tyttöni ja tämän kummitädin kanssa. Oltiin heti aamusta ja siellä oli sopivan väljää, oikeastaan joka puolella pääsi katselemaan ilman jonottamisia. Eikä tuuppimistakaan havaittu tällä kertaa. Tytär antoi palautetta parin tunnin jälkeen, kyseli miksi piti pysähtyä jokaiseen pisteeseen, missä oli lankoja tai kankaita. Noooh... emmä ihan jokaisesta kuitenkaan ostanut.

Ekat kangasostokset tein IndieFabricsin pisteellä. Siinä riittikin hipeltämistä ja ihmettelemistä, kun kerrankin näki livenä niitä ihanuuksia. Meinasi olla vaikeaa valita mitä ottaa. 4 metriä siitä sitten tarttuikin mukaan. Yllätin itseni ja ompelin keskiviikkona jo ekan metrin. Kävin eilen viettämässä parin työkaverin kanssa "pikkujouluja" ja pitihän sitä sinne sitte tehdä jotain uutta.

Kuva on otettu tänään. Lyhyeksi jääneen yön ja puolikkaaksi jääneen työpäivän jälkeen. Olo viikon flunssan jälkeen ei ole kovin tuore, mutta onneksi paita on nätti ja ihanan pehmeä. Tätä kangasta olisi voinut vaan hiplata, se on niin taivaallisen ihanaa. Värikin on aivan täydellinen, kyseinen kuosi ei ole ennen oikein itseäni miellyttänyt. Ja sanoinko jo, että se on pehmeää?


Kaava: Onion 2035
Kangas: PaaPii Soulbird
Muuta: toi toinen hiha on kyllä ihan yhtä pitkä kuin toinenkin, jäi vaan jotenkin kasaan...

2 kommenttia:

  1. Sanoit. Ja se on pehmeää. Pehmeää. Uskomattoman pehmeää... ylivoimaisesti ihanimman tuntuinen trikoo johon näppini ovat osuneet. Jumalaisen pehmeää siis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin. En ole minäkään koskaan ennen koskenut näin ihanan tuntuiseen trikooseen.

      Poista